Rakas Sirpa-tätimme täytti heinäkuun puolivälin jälkeen pyöreitä vuosia. Mikäpä olisi parempi syy järjestää koko suvun kesäjuhlat syntymäpäivien aikaan? Konsepti ei ole suvussamme aivan uusi: kesäjuhlia on järjestetty nimenomaan Sirpan synttäreiden aikaan useinkin. Monilla on silloin kesäloma ja lumetkin ovat yleensä ehtineet sulaa juhlapäivään mennessä.

Juhlat on monta kertaa ennenkin järjestetty Impiön mummolassa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Mattilan talossa. Talo ja piha siis samat, mutta tällä kertaa minä sain toimia majatalo- ja juhlatilayrittäjän ominaisuudessa juhlapaikan emäntänä.

No, sen emännyyden kanssa en nyt menisi sen enempää keulimaan. Juhlat nimittäin järjestettiin niin kuin aina ennenkin: yhdessä. WhatsApp-ryhmä lauloi, kun toinen tätini Kaarina ryhtyi organisoimaan tarjoiluja ja ilmoittautumisia Sirpan kanssa. Menu alkoi rakentua sellaiseksi, että ryhmän viestejä lukiessa tuli yleensä nälkä. Ryhmään lisättiin lisää ihmisiä sitä mukaa, kun innokkuutta tarjoilujen valmistamiseen alkoi ilmaantua.

Juhlapäiväksi valikoitui sunnuntai 19.7.2026. Edeltävästä torstaista alkaen Mattilaan alkoi saapua majoittujia: minun kumpikin siskoni puolisoineen, perheineen ja koirineen sekä omat tyttäreni (sekä toisen poikaystävä) ja Kaarina-täti miehensä kanssa. Lauantaiaamuna majataloaamiaisen jälkeen alkoi juhlien valmistelu. Koska Mattila on Kaarinan ja Sirpan sekä siskojeni entinen koti, kaikki sujui aivan kuin ennen vanhaan. Mattila täyttyi iloisesta hyörinästä ja pyörinästä, naurusta ja kiljahtelusta, imurin hurinasta ja vatkainten surrauksesta. Lauantaina saapui vielä lisää majoittujia. Porukalla laitettiin pystyyn mm. trampoliini pienempien juhlavieraiden iloksi. Mikään ei ole yhtä riemukasta kuin trampoliinin kokoaminen tutulla porukalla, joista osaa on nähnyt edellisen kerran vuosikymmeniä sitten, mutta tuttuakin tutumpi inttäminen ja kevyt keljuilu lämmittivät myös vierestä seuraavan, ulkosaunaa lämmittävän majatalon emännän sydäntä. (Eli minun, jonka ei kuulemma tarvinnut katsoa, neuvoa eikä kommentoida tekemistä.) Lämpö täytti sydämeni. Nämä ovat minun heimoani.

Juhlapäivän aamuna, trampoliinin onnistuneen kokoamisen voimaannuttamina, miehet pystyttivät pihalle telttakatokset suit sait sukkelaan, ja pihanurmi täyttyi viehättävän eriparisista ja tyyliltään laidasta laitaan olevista pöytäryhmistä. Sisällä Pirtissä juhlapöytä alkoi rakentua kerrassaan upeaksi. Pöydässä taisi olla perinteiseen impiöläiseen tyyliin sen seitsemää sorttia herkkuja, suolaista sekä makeaa.

Yhdeltätoista alkoi paikalle saapua vieraita. Tien toisella puolella olevan naapurin pihaan olimme saaneet jo luvan ja kehotuksen parkkeerata autoja. Lisäparkkialue tuli tarpeeseen, sillä juhliin saapui lähes sata vierasta. Pirtin pitkältä pöydältä vieraat keräsivät lautasten täydeltä herkkuja. Pihalle telttakatoksen alle olimme rakentaneet juomapöydän, jossa suuri kahvinkeitin puhkui tuoretta kahvia lähes tauotta ja kauniista hana-astioista sai Mattilan Tintin tekemää kotikaljaa sekä mehua.

Sirpa oli tilannut päiväksi hyvän sään, eikä tilaus ollut mennyt hukkaan tänäkään vuonna. Aurinko paistoi, ja pieni viileys teki ulkona istuskelusta miellyttävää. Iloinen puheensorina täytti sekä pihan että Pirtin. Pihalla pelattiin Mölkkyä, heitettiin tikkaa, palloteltiin lentopallolla, pompittiin trampoliinilla. Herkuteltiin, päivitettiin kuulumisia ja nautittiin rennosta kesäpäivästä.

Pirttiin kokoonnuimme koko joukko kuuntelemaan toinen toistaan upeampia esityksiä. Oli puheita, runonlausuntaa, soittoa ja laulua. Musikaalista sukua kun olemme, Pirtti kaikui myös yhteislaulusta.

Videolla pieni maistiainen huipputenori Heikki Rainion esittämästä kauniista italialaisesta kappaleesta ”Torna a Surriento”.

Mattilan talossa onnistuvat siis isommatkin juhlat erityisesti kesäaikaan, kun piha toimii juhlatilan jatkeena. Sateen sattuessa pöytiä voi siirtää myös ladon puolelle ja nauttia rouheasta farmariestetiikasta. Muista Mattilan talo ja ota yhteyttä minuun, kun seuraavien juhlien paikkaa mietit!

Tintti